Päätin (ihme ja kumma näinkin nopeasti), ett voisin kirjoitella kuulumisia tälleen höpötellen ja sitt lisäilen aina kirjoituksiin kuvia, runoja, yms.
Mutta asiaan, jos on siis olemassa kaiken maailman kevät-, syys-, maanantai-, talvi-, jne. väsymykset niin miksi ei sitten olisi sunnuntai väsymystäkin? Itse ainakin koen sitä juuri tällä hetkellä: väsynyt ja turtunut olo, ei millään jaksaisi siivoilla (vaan kirjoittelen täällä…) ja olo on kuin lahnalla aurinkotuolissa. Tekisi mieli vaan jäädä sänkyyn lukemaan jotain kirjaa ja katsoa mitä siitäkin seuraa.
En kuitenkaan kokeile, sillä siivoominen on nyt aikalailla suhteellisen pakollista… Koirani Niki on tulossa käymään ja kyllä, hän on pölyallergikko. Lisäksi tämän koiran ominaisuuksiin kuuluu kasa muitakin allergioita, joista yksi on maitotuotteet. Koira päätti myös pentuna, ettei hän olisikaan sopivan tumman ruskea (lika ei tällöin näkyisi melkein ollenkaan) vaan hän vaihtoi värinsä valkoiseksi…ei siis sellaiseksi suht valkoiseksi vaan ihan valkoisen valkoiseksi. Voi tuska ja maanantai päivä! Elän kuitenkin hänen kanssa suht sovussa, kun tietyt pelisäännöt ovat voimassa (kahdelta illala ei ole esimerkiksi sopiva aika kokeilla äänihuuliaan) ja minä pidän sitt Niksitä huolta aina kun hän tulee kylään. Pitäisin kyll muutoin hänet aina itselläni, mutta opiskelijan aika ei riitä täysmittaiseen koiranhoitoon. Ikävä kyllä.
Mutta imuri kutsuu minua sulosoinnuillaan ja matkan pitäisi jatkua kohti puhdasta asuntoa. Noh, ainahan on hyvä asettaa tavoitteita. Täydellisestä toteutuksesta ei onneksi olla koskaan puhuttu mitään… Taakse poistun tästä siis, mutta liitän vielä loppuun yhden runoistani 🙂 Saa kommentoida, kritiikkiäkin otan vastaan avosylin 😀
-Nimetön-
Olen kuin lasia käsissäsi
voit pudottaa minut
särkeä
ihan milloin vain haluat
hetken mielenjohteesta
tai tuskallisesti
tuhota pieni pala kerrallaan
ilman omantunnon valitusta.
Kuitenkin
kaikesta huolimatta.
Haluisin luottaa suhun.
Ethän särje minua?
